Joonas Tuompo: Vapaa työllistyminen on perusoikeus, joka puuttuu suomalaisilta

Yhteiskunnassamme on ammottava aukko ihmisten oikeudessa työllistyä vapaasti. Jokaisella on asiasta oma mielipiteensä, jota ohjaavat – eivät ihmisen oikeuksien ajaminen – vaan liittojen, poliitikkojen ja työnantajatahojen omat, usein taloudelliset agendat.

Yhteiskunnallinen keskustelu velloo paljolti pakkoyrittäjyyden näkökulmassa. Keskustelu tulee kääntää pois pakkoyrittäjyydestä kohti pakkotyösuhdetta. Jokaisella pitäisi olla oikeus valita itselleen ja omaan elämäntilanteeseen parhaiten soveltuva työn tekemisen muoto. Kun yritykset eivät hyväksy työtä tekevän henkilön toimimista alihankkijana, joutuvat nämä tekijät olemaan saman kalenterikuukauden aikana sekä työsuhteessa että toimenksiantosuhteessa.

Tällöin myös henkilön sosiaaliturva kärsii. Sosiaaliturvassa työssäoloehtoa voi kerryttää vain yhdestä järjestelmästä kerrallaan: joko työntekijänä tai yrittäjänä. Mikäli henkilö tienaa kuukauden aikana yhteensä 3000 euroa, mutta tienaa puolet siitä työntekijän roolissa ja toisen puolen kevytyrittäjänä, lasketaan työttömyyden sattuessa sen kuukauden bruttotuloksi vain toinen niistä, eli 1500 euroa.

Yhdistelmävakuuttaminen, se on se juttu. Me tarvitsemme työttömyysturvaan yhdistelmävakuuttamisen mallin, jotta esimerkin kaltainen tilanne ei olisi mahdollista ja työtä tekevä saisi oikeisiin työtuloihin perustuvaa sosiaaliturvaa.

Peräänkuulutan myös YEL-järjestelmän kokonaisvaltaista uudistusta ja joustoa. Nykyjärjestelmä saa aikaan sen, että yksilö helposti alivakuuttaa itsensä, jolloin hänen sosiaaliturvansa heikkenee. Asiaan tulisi muutos, jos YEL-työtulo määrittelyn voisi valita esimerkiksi todellisten ansioiden perusteella.

Kevytyrittäjyys ei ole riistoa, se on mahdollisuuksien tarjoamista. Uusi työ ry:n tekemän tutkimuksen mukaan kevytyrittäjänä toimimisen ja laskutuspalvelun käytön hyviksi puoliksi kerrotaan usein vapaus omaan elämään, mahdollisuus saada olla oma pomonsa, vapautuminen yhtiön paperitöistä, sekä matalat kiinteät kustannukset. Haasteita tuovat lomien järjestäminen, kevytyrittäjän puolesta puhuvan yhteiskunnallisen instanssin puuttuminen, ilta- ja yölisien mahdollinen puuttuminen ja epäselvä nimike, Kelan, työvoimatoimiston ja verottajan nähdessä kevytyrittäjän roolin eri tavoin.

Monet näistä asioista on suhteellisen helppo saada kuntoon, muuttamalla järjestelmää.